Lausunto valtiovarainministeriön selvitykseen liikuntapalveluiden arvonlisäverokannasta

Suomen Hevostalliyrittäjät ry:n lausunto luonnoksesta valtiovarainministeriön selvitykseksi liikuntapalvelujen arvonlisäverokohtelusta (VN/10766/2024)

Yhdistyksen tausta

Suomen Hevostalliyrittäjät ry on hevosalan palveluita tarjoavien yritysten edunvalvontaan keskittyvä yhdistys. Jäsenkuntamme koostuu yrittäjistä, joiden palvelutarjooma rakentuu ratsastuskoulutoiminnasta, hevosten hoitopalveluista yksityisille kuluttajille, hevosmatkailu- ja vaellusratsastuspalveluista sekä ravihevosten valmennuspalveluista. Suomessa on noin 16 000 hevostallia, joista arviolta 2 000–3 000 harjoittaa ammattimaista yritystoimintaa. Hevosalan välitön työllistävä vaikutus on 15 000 henkeä ja 6100 henkilötyövuotta, mutta välillinen vaikutus huomattavasti suurempi. Hevostalli on hevostalouden perusyksikkö. Ilman hevostalleja ei olisi hevosalaakaan. Hevostallitoiminta vaikuttaa taloudellisesti merkittävään määrään erilaisia yrityksiä, joista suuri osa on kooltaan pieniä tai keskisuuria. Tällaisia ovat mm. eläinlääkärit ja erityisesti hevospraktikot ja hevosklinikat, kengittäjät, yksityiset lomittajat, hevosten ja ratsastajien koulutuspalveluiden tuottajat, heinän- ja kaurantuottajat sekä teollisten rehujen myyjät, hevos- ja ratsastustarvikeliikkeet, varusteiden korjaus- ja pesupalvelut sekä moninaiset rakennusalan yritykset. Lista ei ole tyhjentävä. Hevosalan yritykset työllistävät yrittäjän lisäksi yrittäjän perheenjäseniä ja ulkopuolisia tallityöntekijöitä. Talliyritysten kannattavuus vaikuttaa siten monien muiden ammattilaisten, sekä yrittäjien että palkansaajien, toimeentuloon.

Yhdistyksen tahdonilmaisu

Yhdistys kannattaa selvityksessä esitettyä vaihtoehtoa, jossa liikuntapalvelujen alennetun arvonlisäverokannan soveltamisalaa selkiytetään ja laajennetaan. Katsomme, että ohjatun liikunnan ja koulutuspalvelujen välistä rajanvetoa tulee täsmentää siten, että kaiken ohjatun harrasteliikunnan arvonlisäverokohtelu on nykyistä ennakoitavampaa ja yhdenmukaisempaa. Arvonlisäverodirektiivin liitteen III kohdan 13 muutosten myötä ei enää ole perusteita erotella ohjattua liikuntaa opetuksesta, vaan olennaista on, onko kyse urheilutilan käytöstä tai urheilu- tai liikuntatunnin käsitteen sisälle mahtuvasta toiminnasta. Urheilu- ja liikuntatunnin käsitteen alaan sisältyy lähes kaikki toiminta, joka sisältää liikuntaa, ammattimaista urheilua lukuun ottamatta ja huolimatta siitä, sisältääkö toiminta ohjausta tai opetusta.

Emme kannata vaihtoehtoa, jossa liikuntapalvelujen alennetusta arvonlisäverokannasta luovuttaisiin kokonaisuudessaan.

Tällä hetkellä arvonlisäverokohtelussa ei toteudu verotuksen neutraliteettiperiaate millään sen osa-alueella. Esimerkkinä tästä vastikään Helsingin hallinto-oikeuden antama ratkaisu, jossa arvonlisäveroasia ratkaistiin yhden yrittäjän osalta. Hallinto-oikeus tulkitsi, että yrittäjällä oli oikeus soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa liikuntapalveluihin sekä jakaa täysihoitopalvelujen eri osa-alueet eri arvonlisäverokantoihin. Koska veronsaajien edunvalvontayksikkö ei vienyt yrittäjälle suotuisaa ratkaisua korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ratkaisu ei vaikuttanut siten, että alan muut täysin samaa palvelua tarjoavat yrittäjät uskaltaisivat muuttaa palvelujensa sisältämiä arvonlisäverokantoja verottajan antaessa hallinto-oikeuden ratkaisusta huolimatta vastakkaista ohjausta sitä pyydettäessä. Alalla onkin jääty odottamaan muiden Helsingin hallinto-oikeudessa vireillä olevien prosessien päättymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjän mahdollisuudet hakea verotuksen oikaisua täysimääräisesti menetetään.

PERUSTELUT

Ratsastus on kiistatta liikuntaa

Ratsastus on Suomessa laajasti harrastettu liikuntamuoto, jonka liikunnalliset vaikutukset ovat kiistattomat. Laji kehittää tasapainoa, lihasvoimaa, liikkuvuutta, kehonhallintaa, koordinaatiota ja kestävyyttä sekä tukee fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Ratsastusta harrastavat Suomessa kaikenikäiset liikkujat lapsista ikääntyneisiin. Se on yksi suosituimmista tyttöjen ja naisten liikuntaharrastuksen muodoista.

Ratsastustuntien ensisijainen tarkoitus on tarjota mahdollisuus liikunnan harrastamiseen, joten ratsastustuntien lähtökohtainen luokittelu liikuntapalveluiksi ja arvonlisäverodirektiivin liitteen III kohtaan 13 sisältyväksi toiminnaksi on perusteltua.

On myös huomattava, että suomalaisessa arvonlisäverolainsäädännössä ei ole otettu käyttöön mahdollisuutta arvonlisäverodirektiivin liitteen III kohdassa 11a mainittua eläviin hevoseläimiin liittyvien palvelujen suorituksia. Tämän perusteella kaikkiin hevosiin liittyvään toimintaan voitaisiin soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa. Hevosurheilu on erityisen kallis harrastusmuoto, mutta sen edut moniin muihin lajeihin ovat verrattomat, koska siinä yhdistyy eläimen läsnäolosta saatavat hyvinvointihyödyt liikunnasta saataviin. Hevosten kanssa tapahtuva liikunta tuottaa samanaikaisesti liikunnan, luontoympäristön ja eläinvuorovaikutuksen hyvinvointivaikutukset, mikä tekee siitä poikkeuksellisen monivaikutteisen liikuntamuodon. Ratsastuksessa saavutetaan paitsi yleiset kaikille liikunnan muodoille tyypilliset fysiologiset hyödyt, myös hyvinvointivaikutuksia, jotka liittyvät eläimen kanssa toimimiseen. Ratsastus sisältää paljon muutakin liikuntaa kuin itse ratsastussuorituksen. Tämä moninkertaistaa liikuntaan käytetyn ajan. Ratsastus sopii myös monille sellaisille ryhmille, joille liikunta voi muuten olla haasteellista. Muun muassa nämä seikat puoltavat vahvasti sitä, että Suomessa otetaan käyttöön myös arvonlisäverodirektiivin liitteen III kohta 11a. Erityisen tärkeää tämä on, mikäli liikunnan arvonlisäverokanta muutettaisiin yleisen arvonlisäverokannan alaiseksi toiminnaksi.

Ohjaus on ratsastuksessa turvallisuuden edellytys

Ratsastuksen erityispiirteenä on elävän suurikokoisen eläimen kanssa tapahtuva liikunta. Hevosen kanssa toimiminen edellyttää aina turvallisuuden huomioimista sekä ratsastajan että hevosen näkökulmasta. Hevosten hyvinvointi on ankarasti säänneltyä, joten ilman ohjausta ja opetusta ratsastus vaarantaa hevosen hyvinvoinnin. Ratsastusta voidaan pitää harrastajalle hyvin tapaturmaherkkänä urheilulajina. Myös tästä syystä ohjaus ja opetus on välttämätön osa ratsastustuntia. Ratsastustunnin pitäjää velvoittaa myös laki kulutuspalveluiden turvallisuudesta. Näin siis jo lainsäädäntö edellyttää, että ratsastustunti tuotetaan turvallisesti.

Ratsastustunneilla annettava ohjaus liittyy näin ollen olennaisesti turvallisuuteen, hevosen hallintaan, liikunnan asianmukaiseen suorittamiseen sekä riskien ennaltaehkäisyyn. Ohjaaja valvoo toimintaa, korjaa suorituksia ja puuttuu tilanteisiin, joissa turvallisuus voisi vaarantua.

Mikäli ohjauksen ja opetuksen erottelu edelleen katsotaan tarpeelliseksi, Suomen Hevostalliyrittäjät ry katsoo, ettei turvallisuuden vuoksi välttämätöntä ohjausta voida pitää perusteena sille, että ratsastustunti katsottaisiin opetukseksi tai koulutuspalveluksi liikuntapalvelun sijaan.

Päinvastainen tulkinta johtaisi epäjohdonmukaiseen lopputulokseen. Käytännössä se tarkoittaisi, että mitä turvallisemmin ja vastuullisemmin liikuntapalvelu toteutetaan, sitä todennäköisemmin sitä kohdeltaisiin verotuksessa opetuksena tai koulutuspalveluna. Tällainen lähtökohta ei tue liikuntapoliittisia tavoitteita eikä turvallisuuden edistämistä.

Oppiminen on osa liikuntaa, ei sen vastakohta

Ratsastuksessa kuten lähes kaikissa muissakin liikuntalajeissa liikunnan harjoittaminen ja taitojen kehittyminen tapahtuvat samanaikaisesti. Ratsastaja oppii hevosen hallintaa, tasapainoa, istuntaa ja apujen käyttöä samalla, kun hän liikkuu ja harjoittaa fyysisiä ominaisuuksiaan ratsastamalla.

Taitojen kehittyminen ei kuitenkaan muuta palvelun ensisijaista luonnetta, eikä taitojen kehittymistä voi välttää. Oppiminen on ratsastuksessa väline liikunnan harrastamiseen, ei toiminnan päätarkoitus.

Sama periaate koskee lukuisia muitakin liikuntamuotoja. Esimerkiksi hiihdossa, golfissa, koripallossa, jääkiekossa, telinevoimistelussa, tanssissa tai kamppailulajeissa osallistuja oppii jatkuvasti uusia taitoja ja tekniikoita. Olisi nurinkurista rangaista liikunnan harjoittamisesta tekemällä siitä kalliimpaan vain sen vuoksi, että opettelee harrastamaan valitsemaansa lajia paremmin.

Ratsastuksen jalon taidon oppiminen tulee harrastajalle liikunnan ohessa välttämättömänä hyvänä ja se parantaa sekä hevosen hyvinvointia että liikuntasuorituksen miellyttävyyttä ratsastajalle ja sitä kautta motivaatiota liikkua yhä enemmän. Ratsastajan turvallisuuden ja hevosen hyvinvoinnin näkökulmasta on edullista, että ratsastustuntia ohjataan ja ratsastajaa opetetaan suorittamaan liikkeet oikein hevosen hyvinvointi huomioon ottavalla tavalla.

Nykyinen rajanveto aiheuttaa epävarmuutta

Selvityksessäkin todetaan, että yksi keskeisimmistä liikuntapalvelujen arvonlisäverotukseen liittyvistä haasteista on ollut ohjatun liikunnan ja opetuksen/koulutuspalvelujen välinen rajanveto. Nykyinen tulkintatilanne on aiheuttanut epävarmuutta varsin laajasti myös hevosalalla.

Ratsastuksen luonteeseen kuuluu pitkäjänteinen harrastaminen ja taitojen asteittainen kehittyminen, joka tekee liikunnasta mielekästä. Mikäli opetuksellisten elementtien olemassaolo tai harrastajan taitotason kehittäminen muodostuisi ratkaisevaksi verokohtelun kannalta, merkittävä osa tavanomaisesta harrasteratsastuksesta voisi joutua yleisen verokannan piiriin. Tämä ei vastaisi palvelun todellista sisältöä eikä asiakkaiden käsitystä palvelun tarkoituksesta.

Lainsäädännön tulisi perustua siihen, mikä on palvelun ensisijainen tarkoitus. Mikäli tarkoituksena on liikunnan harrastaminen ja siihen liittyvien taitojen kehittäminen harrastustoimintana, palvelun tulee kuulua alennetun arvonlisäverokannan piiriin riippumatta ohjauksen määrästä tai muodosta.

Arvonlisäverodirektiivissä ei ole määritelty tarkemmin, mitä urheilutilojen käytöllä ja urheilu- ja liikuntatuntien tarjoamisella tarkoitetaan. Direktiivi ei itsessään kiellä ohjauksen tai opetuksen sisältymistä urheilu- ja liikuntatuntiin. Näkemyksemme mukaa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisua tapauksessa Escape Center ei tule soveltaa nykyisin voimassa olevan arvonlisäverodirektiivin tulkinnassa, sillä tapauksessa sovellettiin säännöstä sen vanhassa muodossa, jossa ei vielä mainittu urheilu- ja liikuntatunnin tarjoamista, vaan ainoastaan urheilutilan käyttö.

Säännöksen muotoilu voidaan tehdä poissulkemisperiaatteella. Selvitysluonnoksessa mainittiin ammattiurheilun poissulkeminen ja määriteltiin ammattiurheilu toiminnaksi, josta urheilija saa palkkaa tai huomattavia palkkioita tai sponsoritukea. Tällöin kaiken muun voidaan todeta olevan alennetun verokannan alaista toimintaa.

Liikuntapalvelujen verotuksen tulee tukea liikkumista

Hallitusohjelman Suomi liikkeelle -ohjelman tavoitteena on lisätä suomalaisten liikkumista ja edistää fyysistä aktiivisuutta kaikissa ikäryhmissä. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että liikuntapalvelut ovat saavutettavia ja kohtuuhintaisia. Myös arvonlisäverodirektiivin mahdollistaman alennetun verokannan soveltamisen lähtökohtana on liikunnan harrastamisen edistäminen.

Hevosalan yritykset toimivat jo nykyisin merkittävien kustannuspaineiden alla, ja ratsastus kuuluu harrastuksista kalleimpien joukkoon. Tästä huolimatta se on yksi suosituimmista tyttöjen ja naisten liikuntamuodoista. Ratsastuksen vetovoima perustuu liikunnan lisäksi eläimen kanssa toimimiseen, minkä vuoksi harrastajien ei ole realistista odottaa siirtyvän laajasti halvempiin tai maksuttomiin liikuntamuotoihin.

Tallien toimintakustannukset ovat nousseet erityisesti rehujen, energian, kiinteistöjen ja henkilöstön osalta. Liikuntapalvelujen siirtäminen yleisen arvonlisäverokannan piiriin johtaisi väistämättä harrastamisen kallistumiseen, sillä monet tallit toimivat jo nyt kannattavuutensa rajoilla. Kun liikuntapalvelujen arvonlisäveroa on jo aiemmin korotettu 10 prosentista 13,5 prosenttiin, merkitsisi siirtyminen yleiseen verokantaan huomattavaa lisärasitusta sekä yrityksille että harrastajille.

Kustannusten nousu heikentäisi erityisesti tyttöjen, nuorten ja lapsiperheiden mahdollisuuksia osallistua säännölliseen ohjattuun ratsastusliikuntaan. Muutos olisi ristiriidassa hallitusohjelman sekä Suomi liikkeelle -ohjelman tavoitteiden kanssa. Liikuntapalvelujen hinnankorotukset vaikuttavat suoraan harrastamiseen, sillä taloudellisesti tiukassa tilanteessa harrastuksista luovutaan usein ennen välttämättömyyshyödykkeitä.

Taloudellisten vaikutusten arviointi

Arvonlisäveroratkaisujen vaikutuksia ei tule tarkastella ainoastaan valtion välittömien verotulojen näkökulmasta. Arvioinnissa on huomioitava myös vaikutukset liikuntapalveluja tuottaviin yrityksiin, niiden asiakkaisiin sekä laajaan sidosryhmäverkostoon. Ratsastuksen osalta vaikutukset ulottuvat esimerkiksi rehuntuottajiin, eläinlääkäreihin, varustetoimittajiin, kuljetuspalveluihin sekä moniin muihin alan toimijoihin.

Koska suuri osa ratsastuspalveluista kuuluu jo nykyisin alennetun arvonlisäverokannan piiriin, yleiseen verokantaan siirtyminen nostaisi harrastajien kustannuksia merkittävästi. Ratsastuskoulujen taloudellinen liikkumavara on vähäinen, joten veronkorotukset olisi käytännössä siirrettävä täysimääräisesti palveluiden hintoihin. Samalla asiakkaiden maksukyky on monin paikoin jo äärirajoilla, mikä johtaisi harrastajien määrän vähenemiseen ja pahimmillaan ratsastuskoulujen toiminnan päättymiseen.

Liikuntapalvelujen käyttö ei ole välttämättömyyshyödyke, joten hintojen noustessa kulutusta vähennetään herkästi. Harrastamisen vähenemisellä olisi kuitenkin merkittäviä välillisiä vaikutuksia. Liikunnan vähentyminen heikentää sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia ja voi pitkällä aikavälillä lisätä terveydenhuollon kustannuksia. Näin ollen liikuntapalvelujen verotuksen kiristäminen saattaa tuottaa lyhyen aikavälin verotuloja, mutta samalla lisätä yhteiskunnan kustannuksia pitkällä aikavälillä.

Yhteenveto

Suomen Hevostalliyrittäjät ry kannattaa verotuksen selkeyttämistä niin, että se mahdollistaa liikuntapalvelut mahdollisimman monelle suomalaiselle, tukisi hallitusohjelman tavoitteita ja vähentäisi liikuntapalveluiden tuottajien taloudellista taakkaa.